Keikkailua

Keikkailua on takana kohta kaksi kuukautta. Tänä aikana olen:

- opetellut vastaamaan puhelimeen aina sen soidessa
- tehnyt vuoroja päiväkodeissa, ryhmäperhepäiväkodissa, sairaalassa, kehitysvammaisten asuntolassa ja ryhmäkodissa, vammaisen kotihoidossa, seniorikeskuksessa ja kehitysvammaisten toimintakeskuksessa, kehitysvammalaitoksessa ja vammaisten tilapäishoidossa
- eri työpaikkoja on kertynyt 16, työnantajia 4
- oppinut ottamaan EKG:n ja päässyt pistämään ensimmäistä kertaa opiskelujen jälkeen
- saanut päättää itse työvuoroni ja vapaapäiväni
- pohtinut työn sisältöä ja palkan merkitystä
- nukkunut öitä huonosti töitä jännittäen
- selannut kalenteria ja keikkanettiä turhankin monta tuntia
- tajunnut etten keikkarina voi yltää samaan kuin vakkarityöntekijät
- varmistunut siitä, että olen hyvä ja osaava työntekijä
- tiennyt melko harvoin milloin seuraava vapaapäivä varmasti on
- todennut että keikkaa on tarjolla enemmän kuin ehdin tekemään, mutta huomannut tulleeni nirsoksi keikkoja valitessa
- oppinut tuntemaan Helsinkiä (ja Espootakin) paremmin


Keikkailu on ollut ehkä yllättävänkin rankkaa, mutta olen silti todella tyytyväinen päätökseeni irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta. Pitkiä työsuhteita olisi tarjolla, mutta juuri nyt ajatuksenani on jatkaa keikkailua ainakin syksyyn, mahdollisesti vuoden loppuunkin.

Erilaista elämää.

Pieniä suuria ihmeitä

Nyt elämässäni on jo toinenkin pieni ihmiselämä. Ilona vaikuttaa jo niin niin isolle ja vanhalle verrattuna Ennaan, vaikka ikäeroa ei ole montaakaan kuukautta.

Olisin voinut pitää Ennaa vaikka kuinka pitkään sylissäni. Ihanaa olla lähellä.




Kolme kertaa elämässä
saa pitää toista kädestä.
Ensin silloin, kun on itse pieni.
Toisen kerran silloin, kun rakastuu.
Kolmannen kerran silloin,
kun itsellä on pieni lapsi.

Kädestä pitäminen on
niin mukavaa, että mietin,
miten sitä saisi lisää.
Ainakin niin, että itsellä
on pieniä veljiä ja sisaria,
joita voi pitää kädestä.
Tai niin, että itsellä
on paljon lapsia.

Ehkä niinkin,
että rakastaa paljon.

Pieni pala kuulumisia

* Sairasloma jatkuu, vaikka kystan leikkauksesta on jo viikko. Kuvittelin toipumisen olevan nopeampaa. Ensimmäiset neljä päivää olivat aivan kamalia. Tähystyksessä käytetty kaasu nousi palleaan ja aiheutti inhottavia hengitysvaikeuksia. Ainut asento, jossa kipukohtauksen aikana kykeni olemaan, oli kontallaan peppu pystyssä, pää alhaalla. Oskar ja Anu jaksoivat auttaa, vaikken kenties ollut aivan kaikkein hurmaavin. Nyt olo on jo paljon parempi ja haluaisi jo tehdä asioita. Kroppa vain ei vielä oikein jaksa pysyä mukana.

* Tavarani on pikkuhiljaa siirtyneet Kasarmikadulle. Uuteen kotiin. Yhteiseen kotiin.

* Haluan kunnolliset viskilasit. Niitä vain ei ole kovin helppo löytää.

* Monet tärkeät ihmiset elävät muutosta. Hankalaa olla lähellä.

* Olen kuulemma onnellinen.

Loma.

Ensimmäinen loma, jota odotin innoissani ihan pelkän lomailun vuoksi, en vain sen vuoksi että saa levätä. Pitkä lista suunnitelmia, halu tehdä ja kokea paljon. Piti reissata paljon, olla vain vähän Helsingissä.

Mutta säät eivät ole kannustaneet reissaamaan, joten olemme olleet jonkin verran myös Helsingissä. Ja eilen oli aivan loistavaa olla pilvisellä säällä Suomenlinnassa kätköilemässä. Ei ollut mitään aikataulua tai tarkkaa suunnitelmaa. Oli ihanaa kävellä paljon (vaikka kotiin tultuamme se ei enää tuntunut niin ihanalle jaloissa), istua rappusilla, löytää yksi loistava kätkö pitkän etsimisen jälkeen, juoda punkkua terassilla, käydä pilkkopimeässä pitkässä luolassa, syödä suklaata ja käydä lauttaa odottaessa nopeasti vielä pubissa. Tällaista lomailun kuuluukin olla.

Kohtaamisia

Viime päivinä tullut omituisia muistutuksia aikojen takaa. Eilen tapasin monien mutkien jälkeen Virven, ihmisen jonka kanssa kirjoittelin kymmenisen vuotta sitten, ihmisen jonka olen tainnut tavata vain kerran aikaisemmin. Tapaaminen oli hämmentävä. Oli kamalaa tajuta ettei oikeastaan muista kovinkaan paljoa keskusteluista, vaikka tietää ihmisen vaikuttaneen elämääni silloin joskus kovinkin paljon.

Tänään koirapuistossa nuori nainen tuli kysymään, missä olen opiskellut. Ollaan kuulemma erikoistuttu vammaistyöhön samaan aikaan. En pysty muistamaan ihmistä ollenkaan. Yleensä unohdan ihmisten nimet, mutta en kasvoja. Nyt tuosta ihmisestä ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Ehkä se johtuu siitä, että sen opiskeluvuoden aikana oli niin paljon itsensä kanssa taisteltavaa, ettei ole noteerannut muita ihmisiä ympärillä.

Kuitenkin...varsin kummallisia kohtaamisia. Tuovat ehkä hieman surulliset ajat mieleen.

Yksin kotiin

En ole aikoihin tullut yksin puolenyön jälkeen kotiin. Enkä kertaakaan tänne Herttoniemeen. Aina tullut Mikan kanssa. Nyt en tullut. Outoa.

Tällaisista pienistä asioista tajuaa, kuinka paljon vietti aikaa toisen kanssa. Kuinka koko elämä oli kiinni toisessa. Ja niinhän sen kuuluikin olla.

Hmmm....

En muista tuntevani ketään Keravalta...vai?

Elämää

Viikon valvoskelun jälkeen nukahdin eilen lattialle telkkari päällä. Jossain vaiheessa yötä sitten siirryin hieman pehmeämmälle sängylle. Oli ihanaa nukkua.

Kesäkuu meni ihan tietoisesta valinnasta johtuen vain ollessa, elämässä ei tapahtunut mitään erityistä enkä halunnutkaan tapahtuvan. Nyt sitten moni asia elää muutosta ja samaan aikaan tapahtuu kauheasti asioita. Tämäkin kyllä osittain ihan oma valintani. Taas kerran huomaan olevani joko/tai-ihminen.

Eilen sain kuulla olevani kunnianhimoinen. En tiedä...olenko? Mitä kunnianhimoinen edes tarkoittaa? Haluanko tehdä asioita vain, jotta saisin muilta kiitoksen? En oikein usko. Mutta kai kommentti tarkoitti, että muut on huomanneet että panostan kunnolla siihen mitä teen.

Jännää kuulla muiden määritelmiä siitä, millainen olen. Lueskelin pitkästä aikaa sivujani läpi ja aikoja sitten kirjoittamani roolit pitää kyllä edelleen aika hyvin paikkansa.

Etsitään prinssiä, jota ei häiritse prinsessan patjan alla oleva herne

Miksi unelmieni prinssi ei saavu soittamaan ovikelloa, käyttäydy kuin olisimme aina tunteneet toisemme ja sitten eläisimme elämämme onnellisina loppuun saakka?

Hmmm...ehkä se johtuu vain siitä, etten koskaan avaa ovea ellen tiedä jonkun tutun olevan tulossa. Ties kuinka monta prinssiä tuolla oven takana on käynyt.

En yhtään jaksaisi panostaa uusiin ihmisiin tutustumiseen. Yksinkään en nyt haluaisi olla. Mutta on niin turhauttavaa kertoa itsestään, tavata aivan totaalisen vääriä ihmisiä ja olla edustava ja täydellinen.

Olisi vähintäänkin kohtuullista, että sitä vain humpsahtaisi elämään joku.

Energiaa

Aamun liian monen spider-pasianssin jälkeen sain tarpeekseni ja otin kiltisti kourallisen nappeja ja kiskoin verhot nipsuineen alas. En nyt jaksa harmautta ja pimeyttä.

Ikkunoita en päässyt pesemään kun en löytänyt avaajaa mistään (pesinköhän niitä tänne muuttaessani?). Egotrippi täysille soimaan ja imuroimaan. Nyt kämppä on taas siisti ja olo hieman parempi.

Niin ja tämän taulun haluan vielä joskus makuuhuoneeseeni.

Energiaa

15 vuotta sitten pohdin, miksi täytyy syödä. Miksi ei voisi olla pilleriä, joka riittäisi koko vuorokauden ravinnoksi?

Nyt pohdin, miksi täytyy nukkua? Miksi lepäämistä ja energian saamista ei voisi hoitaa jollain muulla helpommalla tavalla? Olen väsynyt, mutta nukkuminen on kumman vaikeaa. Kun vain voisi unohtaa koko asian.

Ruokaa, lepoa ja rakkautta - elämisen perusedellytykset. Rakkautta en edes uskalla ajatella.

Hyvä ilta

Takuuvarma rentoutumisen keino:
-Poikasen seura
-hyvää pullapiirakkaa
-vanhojen irkkisenssaajien kuvien katselemistairc-galleriasta (senssaaminen on ilmeisesti kannattanut, moni on nyt naimisissa)
-sohvalla lököilyä
-telkkarin tuijottaminen tajuamatta mitä katsoo

Nemo

Miten voikin joku taas saada vatsan kipristelemään...

Kevät

Helsinki on täynnä suutelevia ihmisiä.

Elämää vatsan kanssa

Vaatekaapista lähti suurin osa vaatteista - varastoon. Ihan vielä en uskaltaudu kierrätykseen niitä laittamaan. Puolen vuoden vänkäämisen jälkeen olen kuitenkin valmis laittamaan vaatekaappini kokoani vastaavaksi.

Vihdoin oivalsin että vaatteet ovat liian pieniä, minä en liian iso.

Elää nyt sitten toisen ihmisen kanssa kun itsensäkin kanssa joutuu käymään tällaisia taisteluja.

Alan olla vanha. Vanhempi kuin monet muut. Elänyt liikaa jo nyt?

Tuntuu oudolle kun uudet työkaverit on vasta valmistuneita ja ensimmäisessä työpaikassaan. Pohtivat asioita, joita itse pohdin jo vuosia sitten. Hoitotyötä on takana nyt reilut neljä vuotta. Postiin menin kai ´98 tai ´99. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Työelämä muuttaa.

Kun muut vielä olivat lukiossa, itse olin jo täysin työelämässä kiinni. Sitä eli aivan erilaista maailmaa kuin muut. En tiedä oliko se hyvä vai huono asia. Ainakin se sai ottamaan elämän (turhan) vakavasti.

Jos olisin tiennyt suhtautuvani työhön näin vakavasti, olisin mieluusti pysynyt siinä koululais/opiskelijaelämässä pidempään.

Mutta toisaalta, näin elän.

Sakke

Sakke nukahti tänään syliini viimeisen kerran. Aika lopettamiselle oli oikea, mutta silti en pysty käsittämään ettei Sakke tule takaisin. Ikävä ei lakkaa.

Tuttua

En jaksaisi opettaa uudelle ihmiselle, miten rauhoittaa kun unohdan hengittää, mistä karkeista tykkään, millaisista suudelmista selkäni nauttii, missä haluan juustohöylääni säilytettävän, miksi solmin kengännauhat oudolla tavalla...

Hetkittäin tuntuisi paljon helpommalle olla ihmisen kanssa, joka jo tietää nuo asiat. Silti erossa on parempi. Onhan?

Rautatientorin jääpuisto

Huomisesta alkaen pääsee luistelemaan ihan keskustassa.

Rusettiluistelemaan pitää ainakin mennä.

Aikaa itselle

Petasin sänkyni vain yhdelle. Yksin nukahtaminen on kaikkein vaikeinta.

On moni muukin asia kyllä. Asioihin kiinnittää vasta nyt huomiota kun ne eivät olekaan enää osa arkea. Sitä arkea, jota niin vihasin.

Joskus hyvä tuo paljon surua

ihmissuhteilla ei ole hintaa mutta
kalliiksi ne käyvät
-Arno Kotro

Väsyttävää.

Elämää

Hyvä kesä.

Vaikka kelit jatkuu kesäisinä, on silti syksy-olo. Arki tuntuu palanneen sekä omaan että muiden elämään.

Oloni oli kesällä kaikessa paradoksaaliudessaan parempi kuin pariin vuoteen. Sain sanotuksi eri ihmisille asioita, joita olin pyörittänyt päässäni jo pitkään. Asioita, jotka olisi pitänyt osata sanoa jo aikaisemmin. Järkytin, hämmensin ja kummastutin ihmisiä, mutta silti olen tyytyväinen.

Nyt asun uudessa kodissa (joka tuntuu ihanalle), teen keikkaa päiväkoteihin, yritän pitää kiinni kesän hyvästä olosta, haaveilen kickbikesta, tykkään Mikasta, murehdin raha-asioita, tutustun Herttoniemen rantaan ja saunon.

Hyvä syksy?

Heinäkuu reissaamista

Muutto, tai oikeastaan tavaroiden varastoiminen, on nyt ohi.

Pakkaaminen toi valtavasti asioita ja ihmisiä mieleen. Pari yötä nähnyt unia joskus itselleni paljon merkinneistä ihmisistä, joihin nykyään tulee pidettyä vain harvoin yhteyttä. Oli hauskaa lukea 15 vuotta vanhoja kirjeitä. Ja mielenkiintoista lukea viitisen vuotta vanhoja kirjeitä, ajalta jolloin oppi vähän liiankin paljon asioita elämästä.

Juuri tänään tuntuu, että elämä on juuri hyvää näin. Kivaa =)

Muutoksia

Elämässä on tapahtunut paljon isoja asioita. Hetkittäin voimat meinaa loppua. Onneksi ympärillä on ollut hirmu monta ihmistä, tuntemattomatkin ovat auttaneet. Ehkä totean talvella näidenkin haasteiden vain kasvattaneen.

Kahden viikon päästä olen jo muuttanut Ruskeasuolta pois. Tuntuu haikealle lähteä, alueena tämä oli ihana. Mutta toisaalta Herttoniemenrannassa on sitten sauna, joka toivottavasti tekee siellä asumisesta ihanaa. Vietän vielä kuukauden asunnottomana ennen kuin pääsen muuttamaan uuteen kotiini. Aioin reissata paljon ja nähdä itselleni tärkeitä paikkoja.

Tulevaisuus on täysin avoinna, en ollenkaan tiedä mihin joudun ja pääsen. Mutta niin kuin äiti viisaasti sanoi, on nyt tullut niin paljon suuria asioita, etten voi keskittyä kuin yhteen kerrallaan.

Asiat järjestyvät kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Möksälle

Vihdoinkin pääsen mökille. Siellä ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Saa olla yksin ja irti kaikesta mahdollisesta mikä Helsingissä rasittaa mieltä.

Postilaatikko pitää viedä paikalleen viikonlopun aikana. Alkuviikosta sinne pitäisi tulla ainakin Peliarkusta Boggle. Toivottavasti sinne ilmestyy jotain muutakin. (vink! Tervajärventie 2, 47710 Jaala)

Palailen takaisin sitten kun siltä tuntuu, viimeistään elokuussa =)

Pois Raisiontieltä

Tein vihdoin päätöksen, että luovun nykyisestä asunnostani (tai siis vuokraisännän asunnosta) ja muutan. Kun vain tietäisi minne muuttaa... Haluaisin yli 27 neliöisen, keittokomerollisen, hyvällä paikalla olevan (=hyvät kulkuyhteydet ja rauhallinen alue), hissillisen, parvekkeellisen, edullisen, kylpyammeellisen, hyväkuntoisen ja kännykän kuuluvuusalueen piirissä sijaitsevan (täällä Ruskeasuolla DNA ei tahdo kuulua) kodin. Kriteerit ovat tärkeysjärjestyksessä. Jotenkin tuollaista kotia ei oikein vain tahdo löytyä.

Tämä olisi melko lähellä kriteereitäni, mutta seinän maalin sävy on aavistuksen väärä ;)

Toivottavasti koti löytyy. Ei vain pelkkä asunto.

En haluaisi.

Ajatukset ovat sekavia kun ei nuku kunnolla.

Löysin webistä äsken liian monen vanhan tutun kuvia. Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun olin 15. Narniasta.

Päässä on vekki.

Nukun

Nukahdin eilen joskus viiden jälkeen ja nukuin aamuun asti. Silti tekisi mieli palata sänkyyn ja sulkea silmät.

Kolme viikkoa vielä, sitten alkaa loma.

"Sitten kun"- elämää, johon en itsekään usko.

Allergiaa

Ihan möhmä olo kun poskea särkee kaiken aikaa ja hengittäminen on tuhisemista. Katupöly on kai ärsyttänyt posken polyyppia sen verran että poskea jomottaa. Apteekkiin upposi tänään kiitettävästi rahaa ja puolet lääkkeistä jäi vielä ostamatta. En uskalla edes kuvitella mitkä lääkekuluni ovat kun olen vanha.

Toivottavasti mänty ei tänä vuonna aiheuta ihmeempää allergiaa. Ei sen kyllä wepin mukaan kuuluisi allergisoida ollenkaan, mutta kroppani ei vain tiedä sitä.

Yöllä torkkumista

Kuukausi sitten vain nukuin, nukuin ja nukuin. Nyt en sitten osaakaan nukkua enää ollenkaan. Nukkuminen on pelkkää torkkumista, havahdun hereille vähän väliä. Viime yönä hermostuin totaalisesti herätessäni ennen neljää ja M vain kuorsaa ja ei tunnu havahtuvan edes siihen kun kömmin viereen. Toissa-aamuna olin ennen kuutta kypsänä torkkumiseen ja lähdössä uimaan. Onneksi M ei päästänyt koska Mäkelänrinne aukesi vasta ysiltä. Toisaalta kyllä hyvä olla aikaisin hereillä, päiviin mahtuu silloin paljon enemmän sisältöä.

Odotan puhelua.